keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Ilmaisutaidon ihmeitä steinerkoulussa

Opettaja Merja Leisti kertoo siitä, miten ilmaisutaitoa painotetaan Vihdin Steinerkoulussa.

Miten ilmaisutaitopainotteisuus näkyy koulun arjessa?

Profiloiduimme pari vuotta sitten sillä tavalla ilmaisupainotteiseksi kouluksi, että teemme joka joulujuhlaan ja joka kevätjuhlaan koko koulun yhteisen projektin: tanssiesityksen, musiikkisikermän tai näytelmän tai edellisten yhdistelmän. Muilta osin koulumme ei ole tehnyt päätöstä erityisestä ilmaisupainotteisuudesta. Mutta steinerkoulut ovat aina tietyllä tavalla ilmaisupainotteisia: kaikki aamut aloitetaan loruja tai runoja lausumalla, juhlia on paljon vuoden mittaan, ja niihin tehdään oppilasvoimin esityksiä: musiikkia, tansseja, lausuntaa ja kehorytmejä.

Millainen vaikutus näytelmien teolla ja ilmaisutaidon painottamisella on oppilaisiin?

Näytelmien tekemisellä on hämmästyttäviä vaikutuksia, siksi olemme päättäneet tehdä niitä paljon. Usein ne oppilaat, jotka eivät pääse ”loistamaan” teoria-aineissa, saavat yhden lisämahdollisuuden löytää oman lahjakkuutensa tässä ilmaisuaineessa ja saattavat osoittaa hämmästyttäviä uinuneita kykyjä. Toki myös teoria-ainetaiturit voivat olla näyttämöllisesti lahjakkaita. Moni oppilas on löytänyt itsestään lisää itseluottamusta ja rohkeutta myös näyttämön ulkopuolella.

Meillä nämä koko koulun näytelmät ovat vaikuttaneet paljon koulun ilmapiiriin. Luokat olivat aikaisemmin enemmän erillään, hiukan oli kyräilyä ja kateutta ”miksi tuo luokka saa tehdä tuollaista, miksi me ei”, ”miksi vain meiltä tämä on kielletty, miksei noilta” tms. Nyt koko koulu puhaltaa yhteen hiileen. Isot ja pienet leikkivät välitunnillakin enemmän yhdessä ja ovat välituntileikeissään spontaanisti suunnitelleet esimerkiksi akrobatiaesityksiä (isot nostelevat pieniä), joita ovat esittäneet koulun juhlissa.

Näytelmän tekeminen antaa iloa, motivaatiota ja tunnelmallisuutta. On nautinnollista upota hetkeksi toiseen maailmaan, sadun maailmaan. Koska lupa eläytyä satumaailmaan on niin tärkeä lapselle, pidetään huolta, että näytelmät pysyvät sadullisina, mielellään johonkin toiseen aikaan, toiseen todellisuuteen liittyvinä. Realistiseen maailmaan liittyvien näytelmien aika tulee myöhemmin. Eläytyminen musiikin, roolivaatteiden ja juonen kautta on hyvin merkityksellistä lapselle.

Rooli usein helpottaa omaa ilmaisua, kun ei tarvitse omana itsenään esiintyä. Syntyy yhteisiä muistoja ja yhteisiä voimakkaita onnistumisen kokemuksia! On hienoa olla yhdessä ottamassa vastaan aplodeja tehdystä työstä. Ja kommelluksia on myös nautinnollista muistella ja kerrata yhdessä.

Millainen prosessi näytelmän teko on?

Tähän mennessä opettajat ovat opettajainkokouksessa kaavailleet yhdessä näytelmän pääpiirteet, joku opettaja on sitten kirjoittanut tarinan vuorosanoiksi ja musiikinopettaja valinnut tai tehnyt laulut ja tanssit. On mietitty, minkälainen tunnelma halutaan näytelmään, mitä jo opittuja taitoja (esim. tietty huilukappale) siihen voitaisiin sisällyttää.

Näytelmän valmistaminen vaatii paljon ylimääräistä työtä. Mutta kun opettaja on sitoutunut, työ on omassa hallinnassa ja se on alunperinkin suunniteltu sopivan rajalliseksi, niin ylimääräisen työn tekeminen on mielekästä. Tästä syystä emme ota oppilaita mukaan vielä näytelmän valinta- ja suunnitteluvaiheeseen: näytelmän aihe, tunnelma ja siihen sisältyvä työmäärä on vaan onnistuttava pitämään kurissa. Näytelmän alkupuitteiden on oltava helpot, jotta tätä työlästä projektia voidaan toistaa usein.

Lapset ovat aina omaehtoisia, aktiivisia ja ”minä itse” -haluisia, ja se tulee esiin näytelmää tehtäessäkin. Heiltä ei tarvitse erikseen kysyä ehdotuksia. Niitä tulee pitkin tekoprosessia joka tapauksessa, ja mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman paljon lasten itsenäisesti tekemää ja ehdottamaa otetaan mukaan esitykseen. Joskus lapset kieltäytyvät jostakin abstraktista opettajan ehdottamasta näytelmällisestä ratkaisusta, ja kehittävät tilalle konkreettisemman. Esim. opettaja ehdottaa, että roolihenkilö on juovinaan mutta lapsi hankkii juotavan ja kupin jne.

Näytelmään tutustuminen aloitetaan niin, että opettaja kertoo tarinana mitä tapahtuu. Tai sitten opettaja ottaa äidinkielentunnilla puhe- ja ilmaisuharjoitukseksi jo joitakin näytelmän lauseita. Voidaan myös aloittaa rooliolentojen luonteen rakentamisesta: koko luokka yrittää olla mahdollisimman kettuja tai kissoja, mahdollisimman velhomaisia, miten peikko kävelisi, millä tavalla yksinkertainen poika puhuisi jne. Sitten lähdetään vaan yhdessä vuorolukuna lukemaan näytelmää. Ja siinä vaiheessa heti joillekin syntyy toive saada tehdä jokin tietty rooli. Usein päärooli on lapsi. Ja luokan pisimmät oppilaat joutuvat väistymään tämän roolin tekemisestä, koska heidät tarvitaan lapsen vierellä esiintyviksi aikuisiksi. Tämä fakta on hieman harmillinen ja toistuu aina uudelleen ja uudelleen, mutta toisaalta, jokaisella on alaluokkalaisena mahdollisuus esittää pääroolia, ja pitkäksi kasvaneena yläluokkalaisena on sitten muiden roolien aika.

Onko vielä jotain muuta, mitä haluaisitte näytelmistä kertoa?

Koska olemme nyt muutaman vuoden ajan korvanneet joulujuhlan tai kevätjuhlan näytelmillämme, yritämme sisällyttää näytelmään näytteitä vuoden aikana opitusta: oppilaiden huilunsoittoa, laulua, tanssia. On mukava, jos näytelmään liittyy musiikkia ja lauluja, jotka eivät koulussa kuulu mihinkään muuhun yhteyteen kuin juuri tiettyyn näytelmään. Tällöin vielä vuosienkin kuluttua nuo musiikkikappaleet voivat herättää ihanat näytelmään liittyvät muistot. Tästä syystä pyrin näytelmän musiikintekijänä keräämään näytelmään lauluja paikoista, joista en ole niitä ennen ottanut. Viime kevään Pinokkio-näytelmään otettiin elokuvamusiikkia muustakin kuin Pinokkio-elokuvasta. Yhteen joulunäytelmään selasin läpi ruotsalaista joululaulukirjaa, ja otin sieltä lauluja, joihin oli helppo tehdä näytelmään sopivat suomenkieliset sanat.

On ollut todella hienoa seurata, miten oppilaat HALUAVAT OTTAA VASTUUTA siitä, että näytelmä onnistuu. Kun joku unohtaa näytelmässä jotain, muut HALUAVAT auttaa. Kun joku esine on unohtunut väärään paikkaan kesken näytelmän, joku kekseliäs oma-aloitteisesti saa tilaisuuden korjata asian ja merkittävän onnistumisentunteen siitä. On hyvä, jos opettaja on esimerkiksi säestämisessä kiinni, eikä pääse poistumaan paikaltaan vaikkapa takahuoneeseen. Se tunne oppilailla, että ilman aikuista on pärjättävä, kun esitys on menossa, on tärkeä oppi. Sellaista itsenäisyyttä ja omatoimisuutta, mitä näytelmät saavat aikaan, ei ole helppo saavuttaa muulla opetuksella.









keskiviikko 24. elokuuta 2016

Kokemuksia Steinerkoulusta

Viime keväänä keräsimme vanhempien kokemuksia siitä, miksi Vihdin Steinerkoulu on heidän lapsilleen paras koulu.  Uusi lukuvuosi on nyt alkanut ja näillä eväillä on hyvä jatkaa eteenpäin tänäkin vuonna.

"Halusimme lapsellemme stressittömämpää, ei niin kilpailuhenkistä kouluympäristöä, jossa olisi tilaa kasvaa omaksi itsekseen kaikessa rauhassa. Siksi valitsimme Vihdin Steinerkoulun.  Lapsemme on nyt neljännellä luokalla ja voimme vilpittömästi todeta, ettemme ole katuneet valintaamme. Koulu on ollut hyvin pitkälle juuri sitä, mitä toivoimmekin ja odotimme sen olevan. Lapsi on oppinut kaiken, mitä on tarkoituskin oppia ja vielä vähän enemmänkin. On suorastaan ylellistä, että perusaineiden lisäksi taide eri muodoissaan on mukana kaiken aikaa opetuksessa. Hyvät käytöstavat tulevat opituksi jokapäiväisessä kanssakäymisessä. Opettajan kättely joka aamu on viehättävä, hieno tapa aloittaa koulupäivä. Myös englannin ja saksan kielen alkaminen jo ensimmäisellä luokalla on plussaa. Lasten yhteys luontoon on äärettömän tärkeä asia ja koulussa tehdäänkin luontoretkiä joka viikko. Upeaa! Olemme myös huomanneet, että steinerkoulussa oppilaiden välistä keskinäistä vertailua ja kilpailua on vähemmän, kuin tavallisessa peruskoulussa. Koulu antaa lapselle hyvät eväät elämää varten."
-neljäsluokkalaisen äiti-




"Resurssit eivät riitä jokaisen huomioimiseen, sain kuulla ujon,  herkän ja hitaastilämpenevän, mutta sitäkin luovemman esikoiseni opettajalta kunnan esikoulusta.
Vihdin Steinerkouluun ilmoittautuessa varattiin kunnon aika oppilaan ja vanhemman haastatteluun, jossa perehdyttiin juuri tähän lapseen; hänen varhaisvuosiinsa ja  ominaisuuksiinsa, taitoihin ja voimavaroihin.
Koulussa yhdistyvät luokkaryhmät, eikä välitunneillakaan tehdä eroa eri ikäluokkien kesken; 1. - 6.luokkalaiset leikkivät keskenään sujuvasti.
Pieni ja kodikas yhteisö ehkäisee kiusaamista, asiat tulevat esiin nopeasti. Opettajat ovat ammattitaitoisia ja yhteistyö sujuu hienosti, tunnen kasvattavani lapsiani yhdessä koulun kanssa.
Sadut, musiikki ja käsillä tekeminen ovat ihan arkea kotonakin, kynä ja paperi otetaan helposti esiin. Lapset uskaltavat kokeilla ja luoda, eivätkä vertaa itseään muihin taidoissaan. Itsetunto ja -luottamus ovat lapsilla kohentuneet jokaisen steiner-vuoden myötä."
-toka- ja neljäsluokkalaisen äiti-

"Aito innostus koulunkäyntiin! Lapsi hihkuu riemusta, kun on läksypäivä ja tekee läksyt innoissaan heti koulusta kotiin tultuaan, ei siis todellakaan tarvitse käskeä. Tämä johtuu tietysti siitä, että läksyjä tulee vähän, eikä lapsi koe sitä kuormittavaksi."
-tokaluokkalaisen äiti-

"Metsä <3 vaikka itse kuljen siellä paljon, arvostan valtavasti, että lapseni aloittaa jokaisen kouluviikon metsäretkellä. Päiväkodin puolella jokainen viikko päättyy retkeen satoi tai paistoi."
-ekaluokkalaisen äiti-




"Pelattiin lapseni kanssa hitaan lauantai-aamun ratoksi matikkapeliä. Hän päätti suorittaa koko pelin laskut englanniksi laskien. Hehän aloittavat ekalla luokalla englannin ja saksan, leikkien, laulaen ja lorutellen. Ihan uskomattoman hyvin tuntuu tarttuvan päähän. Lapseni lempiaine onkin alusta alkaen ollut saksa."
-ekaluokkalaisen äiti-

"Herkkä, rauhallinen ja voimakkaan mielikuvituksen omaava lapsemme, tuntui stressaantuvan kunnan esikoulussa. Esikouluuun lähdettiin lähes joka aamu itkun kanssa. Muutama hyvä kaveri häneltä löytyi, mutta lievää kiusaamistakin esiintyi. Meillä oli suuri pelko, että isossa koulussa lapsemme tulee todella kiusatuksi. Kävimme keskustelemassa Vihdin Steinerkoulussa lapsestamme ja koulu tuntui juuri oikealta paikalta hänelle. Valintaa ei ole tarvinnut katua. Lapsella on tilaa kasvaa omana itsenään. Ensimmäisen luokan aikana lapsemme on kasvanut itsevarmaksi ja iloiseksi lapseksi, muutos oli nähtävissä jo hyvin pian syksyllä. Myös empatiakyky on kasvanut hänellä silminnähtävästi. Hänen suustaan saa kuulla usein sanat steinerkoulussa ei kukaan kiusaa ja ollaan kaikkien kavereita. Lapsi on oppinut samat taidot kuin muutkin ikätoverinsa ja nauttinut suuresti koulun ilmaisutaitopainotteisuudesta."
-ekaluokkalaisen äiti-




"Asioiden oppiminen kokemisen kautta sekä vieraiden kielien varhainen opiskelu ja ennenkaikkea koulun kyky sytyttää halu opiskeluun ovat vakuuttaneet myös liike-elämän kovettaneen insinöörin. Huomasin heti ensimmäisellä tutustumiskäynnillä, ettei Steinerkoulu olekaan mielikuvani mukainen taiteellisten ja yhteiskunnasta syrjäytyneiden hippien lahko. Pieni maalaiskoulu, jossa koulu ja perheet kasvattavat yhteistyössä vahvoja ja taitavia ihmisiä, joilla on edellytykset ja erityisesti uskallusta tehdä elämässään sitä mistä eniten nauttivat. Koulu ja perhe, yhdessä ja toisiaan tukien."
-neljäsluokkalaisen isä-

"Kun tehdään yhdessä useamman luokan kesken paljon kivoja juttuja lapset oppivat toimimaan ryhmässä itsenäisesti, eli tulemaan toimeen keskenään, eri ikäiset pojat ja tytöt, eri temperamentin omaavat lapset. On ihanaa kun  ystävyyssuhteita syntyy eri ikäistenkin lasten kesken!"

-ekaluokkalaisen äiti-



keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Koulu, jossa jokainen saa olla oma itsensä

Millainen koulu on Vihdin Steinerkoulu? Koulumme kevätretkellä se taas nähtiin ja koettiin. Tämä on koulu, jossa luovuus, leikki ja yhteishenki kukoistavat. Täällä ollaan, tehdään ja opitaan yhdessä: isot ja pienet, tytöt ja pojat, oppilaat ja opettajat. Täällä jokainen saa olla oma ainutlaatuinen itsensä.

Tällä kertaa kevätretki suuntautui erään oppilaan kotiin. Opettajat Minna Leppänen ja Merja Leisti saivat lähinnä hymyillen katsella koululaisten puuhia vehreässä maatilaympäristössä. Näille lapsille ei todellakaan tarvitse keksiä mitään makkaranpaistoa erityisempää retkiohjelmaa, he keksivät loputtomiin tekemistä itse kun heille vain antaa mahdollisuuden. Yläluokkalaisetkin jaksavat innokkaasti telmiä pienempien kanssa, kanniskella reppuselässä ja tehdä kukkaseppeleitä.

Aina ei koululaisten yhteishenki ole ollut ihan näin hyvä. Toki pienessä koulussa kaikki oppilaat tuntevat toisensa ja kontakteja syntyy luontevasti eri-ikäisten lasten välille. Kuitenkin Vihdin Steinerkoulussa ilmapiiri on vielä entisestään parantunut sen jälkeen, kun täällä aloitetettiin koko koulun yhteisten näytelmäprojektien tekeminen sekä syksyllä että kevällää. Merja Leisti kertoo. “Luokat olivat aikaisemmin enemmän erillään, hiukan oli kyräilyä ja kateutta: miksi tuo luokka saa tehdä tuollaista ja me ei, miksi vain meiltä tämä on kielletty ja miksei noilta.  Näytelmien myötä tämä on loppunut. Nyt koko koulu puhaltaa yhteen hiileen.”

Näytelmien lisäksi myös maanantaiaamujen metsäretket ovat olleet tärkeitä koulun ilmapiirin kannalta. Kun lapset pääsevät heti kouluviikon aluksi yhdessä metsään, he saavat kokea yhdessäolon riemua ja luonnon rauhoittavaa voimaa. Näistä lähtökohdista käsin on hyvä aloittaa viikon oppitunnit.

Meidän koulussamme ujommatkin oppilaat voivat rentoutua, saada lisää itseluottamusta ja sosiaalisia onnistumisen kokemuksia. Toisaalta myös ne, jotka luonnostaan ovat itsevarmempia ja ulospäinsuuntautuneempia, saavat rauhassa keskittyä opiskeluun ja rentoon yhdessäoloon muiden oppilaiden kanssa ilman, että heidän tarvitsee yrittää päteä tai olla jotain muuta kuin todella ovat. Kun koulussa on tällainen hyvä ja lämmin ilmapiiri, oppilailla on enemmän energiaa ja intoa myös opiskeluun.